perjantai 5. syyskuuta 2014

Kuulumisia kuvituksin

Heippa, täällä hyvin nolo bloggaaja huhuilee tyhjyyteen!

Varsinainen kesä tuli, oli ja meni - nyt vietetään ilmeisesti taka- tai jälkikesää. Ihan hauska, ainakin mulle uusi sanonta.

Mitähän kertoisin?

Ainakin sen että helle vei multa kaikki voimat ja tuskailin tulikuumassa, trooppisessa asunnossa kykenemättä maalaamaan tai tarttumaan kunnolla mihinkään muihinkaan projekteihini. Oman tukaluuden lisäksi kissalaiset näytti myös voipuneilta turkeissaan. Paras tapa viilentyä oli ilmeisesti pintoja vasten pitkällään makaaminen ja pyörtyneeltä näyttäminen.





Munkaan ihoa eikä vaatemakua vaan oo tarkoitettu aurinkoon... Tässä mä seison Kallion lukion edustalla heinäkuussa. Muistin sinä päivänä, nähdessäni nimilistan syksyn tulevista oppilaista, kuinka mentiin luokkakaverin kanssa vakoilemaan omiamme vastaavilta listoilta juuri saman lukion pääovilta. Niitä ei sieltä valitettavasti löytynyt. Mietin kuinka erilaista mun elämä olis, jos olisin päässyt Kallioon ja ajautunut silloiselle haaveuralleni, näyttelijäksi. Vai olisko siitä tullut yhtään mitään - mähän sain taakakseni hirvittävän vaikean sosiaalisen fobian, jonka taltuttamiseen on kulunut viisitoista vuotta.


Ollaan onneksi siirtymässä toiseen mun lempivuodenaikaan eli syksyyn (en osaa päättää onko kevät vai syksy parempi). Kukaan ei varmaan ylläty kuullessaan, että tykkään hämärästä, viileästä, synkästä tunnelmasta, jota voi läikittää kynttilöillä ja muulla fiilistelyllä.

Synkkiä tunnelmia on ollut kyllä jo ennen pimeneviä iltojakin. Hautasin muutama viikko sitten parhaan ystäväni, joka päätyi keskellä kesää lopulliseen ratkaisuun. Mieliala on ailahdellut kuten näiden aikojen säätila, mutta piru vie, mä aion selvitä tästä. Tämä on oppitunti meille kaikille, ja mä henkilökohtasesti revin tästä surusta jonkin suuremman merkityksen vielä irti. Tunsin maanantaina itseni vahvemmaksi kuin vuosikausiin, yllätyin ihan itsekin. Kai tää tapahtumaketju tulee jollain tavalla näkymään myös mun työskentelyssä, on varmaan jo näkynytkin.

Maalasin Kirkkonummen Taieyhdistyksen kesänäyttelyyn tälle rakkaalle ihmiselle omistetun taulun.

My Lonely Extinct
60x60cm


Yhden ahdistavan päivän aikana viime viikolla mä tartuin pensseliin ja raivosin vähän. Vaikka sävyt on vaaleat, vaaleus ei edusta mulle mitään positiivista. Se kuvastaa alastomuutta, epämukavuutta. Tämä on siis vielä kesken. (Signeerasin sen kylläkin, testimielessä, koska saan aina palautetta asiakkailta ja näyttelyvierailta ja kollegoilta siitä, etten signeeraa töitäni. Kokeilin tollasta pientä puumerkkiä jonka ehkä otan käyttöön.) Kokoa löytyy 90x67cm.


Elokuun alussa sain ekan kerran nimikkeen "Kuukauden taiteilija", kun kokosin pienen näyttelyn Billnäs Garden & Bistroon Raaseporissa. Näyttely jatkuu toistaiseksi edelleen - ravintola ja taimisto pidetään avoinna niin kauan kuin hyviä säitä riittää. Mä olenkin jo myynyt muutaman maalauksen, mistä oon todella iloisesti yllättynyt ja kiitollinen. Miljöö ja menu on mitä ihanimpia, joten jos poikkeatte sielläpäin, käykää kurkistamassa ja nauttimassa lasillinen puutarhassa. Kasvissyöjänä oon saanu täällä erinomaista ruokaa, ja se ei oo kaikkialla mikään itsestäänselvyys.

Otin tietysti väri-ideani ruokasalista, joka toimii näyttelytilana.



Tässä kaksi ihan vartavasten Raaseporiin maalattua uutuutta.
Kokoa näillä on 60x60cm. Se on varmaan mun uus lempikoko.




Yksityiskohta maalauksesta
Down in the Meadow
90x67cm



Yhteistyö Billnäsin kanssa alkoi siitä, kun kollegani ja mun yhteinen tuttu taideyhdistyksestä alkoi pyörittää ravintolaa ja taimistoa siellä, ja ehdotti, josko avattais pieni haarakonttori HUONE ett RUMille ainakin kesän ajaksi. Kahvion puolelta löytyy siis monta hyllyä meidän tavaraa!



Kuvasin yhdellä käynnillä kaikkia sööttejä yksityiskohtia, joita on paljon.









Kuten kuvista näkee, Billnäs Garden & Bistro on tosi viehättävä paikka, joten sinne kannattaa ehdottomasti tehdä päiväretki vaikkei taide kiinnostaiskaan.

Loppuvuodesta tulee infernaalinen; oon osallistumassa ainakin yhteen näyttelyyn, vallataan taas Lasipalatsi, sitten pönötän Kaapelin Joulu -tapahtumassa myyjänä ja lisäksi meidän Kirkkonummen putiikilla on varauduttava joulusesonkiin. Täytyy siis pitää huoli omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta, koska tää on ollu jo tähän saakka hirvittävän raskas vuosi. Tunnetusti joulu tulee myös aina yllättäen, joten ajattelin alkaa jo kohtapuoliin valmistautua siihen tykittämällä kaikenlaisia tuotteita varastoon.

Mä yritän palata tekemään taas aihepiireittäin rajattuja postauksia, koska oonhan mä kaikkea näiden kuluneiden kuukausien aikana väkertänyt. Jäin myöskin pois 'normiduunista' ja toivottavasti pääsen sukeltamaan pian yrittäjyyteen. Lisäksi sain vihdoin aikaiseksi hommata liittymän, jolla pääsen surffailemaan myös puotivuorossa läppärillä, joten nyt on korkea aika ottaa itseä niskasta kiinni tämän blogin kanssa! Damn right.

Mukavaa perjantaita!


3 kommenttia:

  1. Kivat noi kaksi Raaseporin uutta. Herätti mukavia tuntemuksia.

    VastaaPoista
  2. No mähän arvasin että ei tarvii aivan tyhjyyteen huudella, kun on yksi Ak(t)i(vinen)! Kiva jos on kivoja, mun tuntemukset ei ollu mukavia kun oli kaksi päivää aikaa maalata niissä oloissa jotka ennen ripustusta oli... Ihmeen kaupalla sain maalattua kaks uutta työtä joihin oon itekin jopa ihan tyytyväinen.
    Kiitos kun jaksat täällä antaa palautetta. :)

    VastaaPoista
  3. Mä tykkään seurailla mitä taiteilija duunailee. On niin mielenkiintoista seurata miten luova ihminen työskentelee. On varmasti kovia aikoja, joten mä toivon paljon tsemppiä sulle.

    VastaaPoista