keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Rewind & Replay

A - pu - va. Mihin kaikki aika katoaa? Onko jossain paikka, josta sitä voi yrittää tavottaa jälkikäteen? Onko se suopeana, vaikka sen olemassaolon on täysin unohtanu pitkäksi aikaa?

Kun kirjoituskyvyttömyys iskee, sen vaikutukset on valitettavan pitkäaikaisia ja eksponentiaalisia. Tämän blogin sisällöntuottaja on silti edelleen hengissä ja kaikkea vieläkin väkertää. Työkiireet ja henkilökohtainen elämä on syöneet hulvattomasti aikaa ja energiaa ja täällä päivittely on jäänyt kokonaan taka-alalle.

Jaan tässä nyt kuvien kautta pikaisesti mutta törkeän ylitsepursuavasti asioita, joita reilussa puolessa vuodessa on syntynyt ja tapahtunut. Mä yritän tehdä parhaani, että voin aktivoitua uudelleen! Mun blogi mainittiin yhdessä isolevikkisen lehden artikkelissa ihan äskettäin, ja sen vaikutus näkyi heti 'katsojaluvuissa'. Ehkä mä tarvitsin jotain tuollaista sysäystä... Tuli velvollisuudentunne ottaa itseään niskasta kiinni, vaikka kalenteri ratkeilee edelleen ja jatkossakin liitoksistaan.

...

Viime syksy suhahti ohi kuin varkain. Elokuussa tavattiin taiteilijaporukalla pop up-gallerian suunnittelukokouksessa. Graafikkoystävä tarjosi ihanaa avokadopastaa eräänä kesäiltana Kirkkonummen perukoilla. Kokous koski joulukuista, taiteellista kollaboraatiota Helsingin keskustassa, josta höpötinkin täällä joskus.



Sain emännän puutarhasta kotiinviemisenä jättimäisen ja taatusti luomun kesäkurpitsan, josta kokkailtiinkin useampi kuukausi sitä sun tätä meidän kasvissyöjäkeittiössä.



Hoidin itseäni kirkasvalolla syyskuun puolestavälistä saakka sillä aivoni eivät selviä näiden leveysasteiden kaamoksesta omin voimin...


...ja koska työsarkaa väsymyksestä huolimatta riitti, joten oli pakko jaksaa. Mä tein myyntiin tekstitauluja ja -magneetteja, joita meni niin tiuhaan, että sain olla koko ajan juoksemassa kiinni tuotantovajetta.




Jossain välissä tuli syksy, ja pipot ja kaulaliinat kaivettiin kaapeista!


Tein muutamia uusia, suurempia lahjarasioita. Bette Davis löytyi ikivanhan, suomalaisen sanomalehden sivuilta. Lehti oli niin ajan haurastuttama, että se kirjaimellisesti hajosi käsiin. Betten pelastamisen jälkeen mun oli heitettävä loput papereista menemään, koska ne kertakaikkiaan vaan mureni.



Kävin vedostamassa joitakin grafiikantekeleitä Kirkkonummen Taideyhdistyksen Taidemökillä. Siellä on aina tunnelmaa.






Olis pitäny piirtää enemmän. Mietin monesti, että oon ehkä kuitenkin lähtökohtaisesti eniten piirtäjä, en taidemaalari enkä tuunaaja.



Marraskuulla järjestettiin Kirkkonummen Taideyhdistyksen hallituksen kesken yhteisnäyttely johon sudin uusia siivekkäitä.



HUONE ett RUMin ihanat asiakkaat lahjoitti mulle vanhoja, kellastuneita nuotteja, ja minähän laitoin ne huumorilla höystettynä kiertoon.


Tässä kiillottelin messinkiä puodilla.


Ennen joulua varustauduin kauteen suurella kasalla mun tyylisiä lahjarasioita. Ehdat New York Timesit joita näissä käytin, oli myöskin asiakaslahja.


Erään kantiksen loistavan idean pohjalta tuunasin myös vanhoja sikarirasioita käyntikorttien säilytykseen.


Bööööö. Jossakin kohtaa koitti se Halloween. Tämä on joku juhlia edeltävä asukokeilu.


Puodilla oli aina niin nättiä.




Mä hurahdin vähän krakelointimaaleihin ja tein niillä erilaisia kokeiluja.







Sitten - sitten! - koitti aika pop up-gallerian! Viiden upean taiteilijan ja käsityöläisen kesken pystytettiin Helsingin kuumimpaan keskustaan, Lasipalatsiin, kolmen viikon yhteisputiikki justiinsa joulun alla. Myynnissä oli samankaltaista taidekäsityötä kuin meidän pienessä kirkkonummelaisessa HUONE ett RUMissa, mutta äärimmäisen keskeisellä paikalla ja markkinoinnillisesti parhaaseen aikaan.




Oli hauska huomata, kuinka Kirkkonummelta tuli asiakkaita Helsinkiin, ja Helsingistä Kirkkonummelle.




Näissä oli jonnin verran leikkaamista ja liimaamista.


Innostuin jopa maalaamaan öljyväreillä pitkästä aikaa.


Juu! Näin sitä pidellään pystyssä loppuvuoden kaaosta! Miekanterällä yhden sormen varassa!


Muunmuassa nämä kaksi uutta maalausta poimittiin parempiin koteihin Helsingistä.









Mun tekstitaulut ja -magneetit muuttui hiukan erilaisiksi vuoden lopulla. Kokeilin tuollaista stylempää versiota. Tein muistaakseni viitisenkymmentä uutta ennen vuodenvaihdetta, ja niistä ei oo enää ainuttakaan jäljellä.



AkkunaGallerian naapurissa, Lasipalatsin Tovissa, oli meidän pop upin aikaan ihana tekstiilitaiteilijaryhmä Five Past Ordinary puoteineen. Mä bongasin kauan himoitsemani mutta mistään löytymättömän pianohuivin. Kissa unohti että minä oon se meidän perheen pianisti ja huivi oli ylellisyyshankinta minulle.


Vuosi 2014 käynnistyi maalaamalla uusia töitä alkukevään näyttelyyn. Sain joululahjaksi öljyvärejä jättituubeissa ja voitelin pyhinä menemään. Eihän kukaan viitsi silloin kiloja liikaa tuijotella.



Niin. Jotkut raatoi, toiset törkimykset vaan huilasi tyytyväisinä läpi talven.



Päätin, että vuonna 2014 harjoittelen piirtämistä entistä säntillisemmin. Tässä pieni tribuutti lempitaiteilijalleni.




 Ai niin! Jossain ihmeen välissä kävästiin Pariisissakin työasioilla.


Ensisijaisena kohteena meillä oli jättisuuret sisustusmessut, joiden myötä löydettiinkin uusia, ihastuttavia tavarantoimittajia.


En minä osannut olla juttelematta naakoille tai variksille edes Ranskassa.



Toissijaisena, mutta ainakin meikäläisen mielestä messuja kiinnostavampana elämyksenä vierailtiin maailman suurimmilla vintage/antiikkimarkkinoilla Pariisin liepeillä. Tänne oli tultava vielä toisena päivänä kaivelemaan, kun homma jäi ihan kesken ensimmäisellä silmäyksellä. Tää postaus on jo aivan liian pitkä jotta viitsisin kertoa edes murto-osan näkemästäni.



Tässä joitakin mukaan haalittuja aarteita. Oli ihanaa penkoa ja tonkia eriskummallisuuksia ja tingata hinnoista ranskalaisten kauppiaiden kanssa.


Yksi tuossa ylläkin näkyvä, ehkä epäkäytännöllinen, mutta äärimmäisen kaunis aarre päätyi oman olohuoneen koristukseksi. Liekö jokin ovikoriste.


...

Olipahan näemmä taas puoli vuotta tuossakin, vaikka raaputin vain pintaa muutamien kuvien turvin. Näkyi olevan kaikkea kivaa ja kaunista ja inspiroivaa, jonka osittain olin ehtiny jo unohtaa. Mä kuvittelen niin helposti, että mitään ei tapahdu, en saa mitään aikaan, mikään ei muutu eikä kehity, koska en ehdi katsoa taakseni. Nokka on aina osotettuna seuraavaan deadlineen. Pitäis kai joskus ottaa tukea ja sulatella elämän aterioita vähän syvällisemmin makuuasennossa...


Muiden tulevien kiireiden ohessa edessä on ensin yksi suurimmista asioista koskaan: minä olen menossa naimisiin. Siihen on niin vähän aikaa, että en oo varma ehdinkö tehdä edes uutta päivitystä ennen sitä! Vihkimismenot tulee olemaan pienet ja yksityiset enkä niitä varmaankaan täällä sen kummemmin jaa. Mä en edes tahdo puhua häistä, koska siinäpä poikkeuksellisesti harrastus, joka ei tätä jokapaikan näpertäjää kiinnosta sitten yhtään.


Mä nyt ryöppysin tällaisella määrällä tekemisiäni, koska en millään ehdi esitellä yksityiskohtaisemmin kaikkia noita projekteja joita sivusin. Jospa nyt yrittäisin päästä mukaan päivitysrytmiin, joka seurais reaaliaikaa mitenkuten. Tekeillä on nytkin vaikka sun mitä. Ainakin tämä päivitysaika antaa toivoa paluusta; kello on miltei kolme yöllä kuten aina ennenkin!


Tässäpä minä uuden lyhyen tukkani kanssa. Kiitos jos jaksoit lukea! Huhhuh.


1 kommentti:

  1. Jee, olet palannut. Paljon ihania katsottavia kuvia kerralla.
    Täällä toinen ei häähullu, taisin blogissani jossain mainita että menin 2012 naimisiin ja hääkorvikset taisin esitellä paljon jälkeen päin, mulla mikään hääblogi ole. :)

    VastaaPoista