perjantai 13. syyskuuta 2013

Välispiikki

Moi!

Mä koitan taistella urheasti sitä vastaan ettei blogin päivittäminen muodostuisi taas yhdeksi ylimääräiseksi velvoitteeksi joka harventuessaan aiheuttaa huonoa omaatuntoa. Kykenen siihen jotenkuten, mutta hoksasin että pääsyynä omalle harmistukselle onkin oikeastaan vain se, että teen niin paljon kaikkea jatkuvasti, etten yksinkertaisesti ehdi kirjoittaa siitä kaikesta. Huono omatunto ei  siis koske päivitystiheyttä vaan sitä, että niin moni asia jää tuoreeltaan - tai kokonaan - kertomatta, ja koska uutta syntyy lähes lakkaamatta, kynnys kirjoittaa sitten edes jostakin kasvaa. (Mitä väliä tällä nyt on, viime viikolla maalasin sen hienon taulun!) Blogi ei ole velvollisuus, se on kiva bonus, mutta se jää monesti puolitiehen. (Ehkä pitäis yrittää olla vähemmän tuottelias. :I) Postaukset tulee aina hiukan viiveellä ja isompina rykäyksinä kerralla. Mä yritän ratkaista asian piakkoin hankkimalla nettitikun jonka kanssa voin julkaista kirjoituksia esimerkiks hiljaisen työvuoron ohessa. (En jotenkaan tunne oloani aidoksi ajastusten kanssa.) Elämää tai luovuutta ei voi iäti läpikäydä menneisyyden silmin, tahdon keskittyä tähän hetkeen, siihen mikä just nyt tekee tuloaan tai on meneillään.

Voisinkin laittaa tähän välihöpötyksen oheen pari kuvaa HUONE ett RUMin ulkonäöstä tällä hetkellä. Siellä on mun omaan makuun ehkä ihanimman näköistä ikinä. Putiikki on ollut pystyssä vasta noin kymmenen kuukautta, mutta koska miltei kaikki meidän kalusteetkin on myynnissä, justeerausta tehdään vähintään muutaman viikoin välein. Tavara vaihtuu tiuhaan ja joskus pelkästään muutaman päivän loma työvuoroista aiheuttaa ainakin mulla sen, että paikalle saapuessa ihastelee uusittua ulkonäköä asiakkaan tavoin! Ainahan meillä siis on kaunista ja viehättävää, mutta nyt minusta aivan erityisen kiva fiilis. Kaksi suurta huonekalua lähti uusiin koteihin muutama viikko sitten - tilalle saatiin ihastuttava kiinasenkki, jonka ympärille kaikki vaan harmonisesti loksahti, minun maalauksia myöten. Ruskeaa, harmaata, valkoista ja mustaa, hiukan purppuraa, oliivinvihreää ja sinistä; puuta, peltiä, pellavaa, vähän meriheinää, posliinia ja aasialaista henkeä.

Tuohon sulkatyöhön paneudun seuraavassa kirjoituksessa.



Oon ilahtunu siitä että tää mun jättimäinen maalaus on nyt katselukorkeudella. Ja sopii täydellisesti kaikkeen muuhun. Kokoa sillä on siis 120cm x 100cm.




Senkin kanssa käy samaan henkeen meriheinä- ja pajukorit. Nuo uudet pitsilyhdyt on kans ihkuja.



Tuo viehättävä vanha sänky saa aikaan jännän kontrastin peltipöydän kanssa. Tyynyjä ja tyynynpäällisiä saadaan kolmelta eri käsityöläiseltä.


Ansaittiin äskettäin Reilun kaupan diplomi, koska meidän kaupalla mm. juodaan vain Reilun kaupan kahvia. Oltiin osa Kirkkonummen kampanjaa.


Ja onhan tuo nyt parempaa kuin pikakahvi johon aiemmin tyydyttiin...


Kelpaa siis olla töissä!


1 kommentti: