keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Tämä postaus on vintagea

...eli kirjoitettu luonnokseksi ajat sitten. :D No on tässä mukana hiukan vintagea oikeastikin.

Kynttilöitä on polteltu. Niitä itsetehtyjä joista taannoin kirjoitin.







Seuraavaan satsiin meinaan lisätä eteerisiä öljyjä joka kattilalliseen; tuli niin paljon erityisempi fiilis tuoksukynttiläversioista. Pelkät steariinit haisi mun nenään jotenkin ... eltaantuneilta. Ehkä sille on nimensäkin, ystävä sanoi, että kosteusvoide... Nättejä ne kyllä on, tuoksui miltä tuoksui.


Ollaan myös uusia asioita hankittu joskus, en vaan oo saanut aikaiseksi kuvata. Uusvanhoja. Vanhuuksia. Vintagea. Yhtäkkiä päähän pälkähti muutama viikko sitten, että pienet alpakkavadithan on ihan juomalasien pohjien kokoisia. Töissä pälkähti, eli HUONE ett RUMista näitä ainakin saa.



Ja koska meillä on jo ennestään yksi patinoitunut vati kotona olohuoneen arkkupöydän päällä koristeena ja alustana, pienemmät käy oheen paremmin kuin hienosti. Eikös vaan? Mun puoliso on sitä sorttia että minulle omistettuja ruusukimppuja ilmaantuu aika tiuhaan tahtiin maljakkoon (eikä kissat älyä yhteyttä terälehtien ja oksentelun välillä), ja ne nuutuu ihan liian nopeasti. Niinpä mä muumioin ne muistot eli kuivatan kukinnot. Kauniskurvinen lasipurkki on kuin tarkoitettu kuivattujen ruusujen säilytykseen.



Onkohan kukaan muu keksinyt samoja asioita? Lasinalusia ja rakkausruusujen kuivatusta?





 Isot ja pienet vadit sekä lasipurkki siis HUONE ett RUM.


Pienet palkintolautaset on kokonsa puolesta testattu kahvimukeilla, pienillä viinilaseilla, skumppauksen ohessa ja arkikäytössä. Vain yksi hiukan erikoisempi olutlasilaji oli liian suuri. Sekin vain milleistä kiinni.



Mä melkein luulin että tämä lasinalusmalli olis voittamaton, että metalli olis painavaa jne., mutta kyllä se taitaa olla niin että ne baarien pahviset on sittenkin optimaalisimmat siihen käyttötarkoitukseen. Ne imee juomalasin hikoilun samantien itseensä joten kun lasia nostaa, coaster ei seuraa perässä ja putoa sitten väärinpäin lattialle tai syliin, toisin kuin puiset ja metalliset DIY-versiot tuppaa ikävä kyllä tekemään. Toki jos metallilautaset olis riittävän painavia, vesilätäkön aiheuttama imu lasin ja alusen välillä ei riittäisi? Tai jos tuunaisin keskelle jonkin imeväisen pinnan? :D Noh, nuo ovat niin kauniita ja epätavallisia tähän tarkoitukseen että pidän silti kiinni hyvästä idiksestä. Ja epähikoileviin juoma-astioihinhan nuo silti sopivat. Ehkä hommataankin magneettipöytä! ;)

Tällä hetkellä, kun syyskuun puoliväliä lähennellään, nuo pienet alpakat toimii tuikkualusina. Kohta mä itse ainakin alotan hc-kynttiläajan, pimenevät illat suorastaan vaatii sitä.


2 kommenttia:

  1. Alpakka-lautaset ja tarjottimet on ihania, pidän siitä miten tuo pinnan väri muuttuu vanhetessaan tuollaiseksi epätasaiseksi. Aika jännä että edes metallin paino ei estä sitä nousemasta lasin mukana ylös.
    Noihin voisi ehkä laittaa esim askarteluhuovasta pyöreän lätkän imemään kosteutta, tosin se sitten peittää sitten tuon kivan pinnan. Tosin eihän sen tarvitse välttämättä olla edes kiinni tuossa alusessa, niin sen saa halutessaan myös pois.

    VastaaPoista
  2. Joo, mä mietin kans jotain ratkasua, mutta sit kelasin, että ehkä se 'vika' korostui lähinnä tuossa kesällä kun lasissa oli useimmiten jotain jääkylmää ja lasi siksi hikoili. Ei se ole sinänsä ole jatkuva ongelma, eikä koske kahvimukeja eikä viinilaseja... Enkä tosiaan haluais peittää mitenkään tuota alpakan omaa ulkonäköä :)

    VastaaPoista