perjantai 9. elokuuta 2013

Kynttilänvalu-n00b tässä terve

Koska päivä jo selkeästi lyhenee, pian alkaa ainakin minun rakastama vuodenaika eli se, kun tuikkuja ja kynttilöitä voi poltella iltaisin. Kynttilöiden valmistaminen on pyörinyt mielessä jonkin aikaa, nyt sitten googlailin kuinka se varsinaisesti tapahtuu ja suoritin omat kokeiluni.

Nää herkulliset ruostepurkit on pantu alulle jo kuukausia sitten; tiistaina koristelin komeasti syöpyneet ystäväiseni kirjansivuilla ja lakkapinnalla. Mietin alunperin että ehkä sais jotakin syys- tai talvi-istutuksia näihin isompiin.



Mutta sitten muistin nämä tuikkukokoiset vanhat kissanruokapurkit! Hillosin näitä melkein vuoden ruostutustarhauksen jälkeen ja nyt sitten päätin valaa ihan itse omin kätösin kynttilöitä näihin.



Nämä ex-Shebat ei suostuneet ruostumaan, joku vääränlainen metalliseos, vaikka koko ja muoto olis muutoin tosi buenot pikkukynttilöille tai tuikkukipoiksi. Ekana pajapäivänä tyydyin siis vain maalaamaan, hiomaan ja lakkaamaan.


Tänään oli sitten se päivä että haettiin steariinimassaa ja sydänlankaa askarteluliikkeestä, ja minä rupesin kokkaamaan kynttilöitä. Ensimmäistä kertaa ainakin melkein ikinä. (Joskus lapsena muistan uittaneeni iltapäiväkerhossa sydänlankaa steariinisammiossa kerros kerrokselta kunnes sain aikaan röpelöisiä kruununkynttilöitä.) Tässä lopputuloksia. Osa purkeista joutuu vielä ulkoiseen viimeistelyyn.



Sulatin vanhoja kynttilänjämiä ja osaan käytin myös eteeristä öljyä tuoksukynttilöiden aikaansaamiseksi. Mulla sattui olemaan joku jämäpullo White Muskiä.


Täytyy vielä opetella tekniikoita; tuon korkeimman piti olla musta tai ainakin todella tummanharmaa... Valmiina se muistutti enemmänkin lilaa.



Joihinkin tuli täydellisen sileä pinta, toisiin vähän epätasaisempi. Tietynlainen rosoisuus ei toisaalta oo haitaksikaan, ehkä päinvastoin. Mä en oikein osaa sanoa mikä siihen vaikutti, oliko joissain kynttilämassa kuumempaa kaatovaiheessa kuin toisissa, vai riippuuko astiasta? Tai jähmetyspaikasta? Yhteensä tein 23 kynttilää, joista kolmeen ilmaantui jähmettymisvaiheessa epäesteettisiä koloja - ne me testipoltetaan kotona (mutta samoihin kippoihin valan uudet kynttilät myöhemmin koska mitään hyödyllistä ei heitetä pois). Varauduin kaikkien kynttilöiden osalta vetäytymisiin ja koloihin, mutta vain kolmeen sellaisia tuli. Johtuneeko siitä että käytin vain 100% steariinia? Useimmissa ohjeissa joita lueskelin, oli käytetty enemmän parafiinia. Tää kaikki mystisyys selvinnee ajan myötä, kun teen enemmän. Tästä touhusta muodostuu nimittäin ehdottomasti yksi uusi DIY-harrastus lisää. :)

Jännä kuinka kauan tuollainen metallipurkki varaa lämpöä: valamisesta on kulunut nyt yli viisi tuntia ja edelleen useimmat tuntuu kuumilta.

Helsingissä salamoi ja jyrisee oikein kunnolla, ilmeisesti aika laajalti Etelä-Suomessa ylipäänsä juuri nyt. Mä pelkään ukkosta joten on melko yhdentekevää hengaanko blogissa tähän aikaan vai kapaloinko itseäni naurettaviin peittokerroksiin unettomana... Valoisaa yötä!

4 kommenttia:

  1. Ihania ruostepurkkeja! Millä tavalla sä hoidat tuon ruostutuksen? Jätät pihalle sateeseen? Onko sulla joku aine siinä mikä edistää ruostumista?
    Meillä tulee aika paljon tuota säilyketölkkiroskaa ja oon miettinyt että mitä ihmettä mä niistä tekisin. Kynttilöitä en viitsi alkaa tekemään kun ei meillä niitä poltetakaan, mutta jotain muita säilytyspurkkeja voisi kokeilla.

    Entä sitten kun alat poltella noita kynttilöitä, eikö se metalli kuumene kovasti? Olen ollut siinä käsityksessä että steariini kuumenee enemmän kuin parafiini ja voi jopa syttyä palamaan jos oikein otollisesti käy.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kehuista ja kiinnostuksesta! Joku mun seuraavista postauksista tuleekin koskemaan ruostutusta (oli tarkoitus tehdä se jo paljon aiemmin mutta menin poistamaan vahingossa kuvat...) ja lisäinfoa noista kynttilöistä. Eli ruostutan tahallisesti metallia, kyllä. Kerään itsekin talteen kaikki metallipurkit mitä kotitalouden ruoanlaitosta ja muusta jää.

    Näin teen sen: Hion pesemisen ja etikettien irrotuksen jälkeen (liotan joitain aika kauan jos eivät meinaa irrota) ensin purkkeja karhealla hiekkapaperilla joka puolelta että pinnan saa rikki/suojakerroksen heikentymään (joku sanoi että niissä saattaa olla jokin pinnoite), sitten kaadan päälle rutkasti merisuolaa ja kastelen purkkeja sumutepullolla monta kertaa päivässä. Mulla on keittiössä 'ruostuttamo', sellainen iso kulho jossa lilluvat. Pidän purkit kosteina ja lisäilen suolaa jos tarvitsee. Pinnan tuhoaminen ja merisuola nopeuttaa ruostumista merkittävästi, yhdessä yössä tulee jo tuloksia. :) Mulla ei valitettavasti ole pihaa, jonne kippaisin kuukausiksi purkkeja ja muuta tavaraa kehittymään. On toki purkkeja ja metalleja jotka eivät ruostu näilläkään konsteilla, mutta hyvin toimivat mun ruostutukset ainakin useimpiin hernekeitto-, ananas-, kissanruoka- ja herkkusienipurkkeihin.

    Ja testipoltin kynttilöitäni, enkä huomannut erityistä kuumentumista. Valamisvaiheessa kyllä poltin kerran sormeni niiden kanssa, mutta muuten kotona polttelu ei oo tuottanut mitään haittaa. Poltan toki kynttilät aina kynttilästä riippumatta esim. lasilautasen tai muun alustan päällä enkä jätä valvomatta. Ja jep, kaupan steariinituikutkin saattaa leimahtaa, oon kuullut. Voi olla että sekoitan seuraavaan kynttiläsatsiin sitten parafiinia joukkoon.

    VastaaPoista
  3. Kiitos vinkeistä, nyt ei muuta kuin ruostuttelemaan ;) Ei mullakaan ole pihaa joten tuo keittiön nurkassa ruostuttaminen sopii kuin nenä päähän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos sulla on yhtä ymmärtäväinen puoliso kuin mulla niin ruostuttamo on valmis! :)

      Poista