sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Koruja, sulkia, luita

Korujen tekemisistä en vielä ookaan maininnut erikseen. Kääntelin ja vääntelin tossa parina päivänä joitakin uusia juttuja. Mun tyyli on hyvin pelkistetty ja yksinkertainen - ja mitäpä muutakaan kuin mustavalkoisesta päästä. Suosin hopeaa (hopeoitua kuparilankaa - en raaski ostaa kallista sterlingiä kovin usein), koska käytän itsekin vain hopeansävyisiä korumetalleja. Nämä on jotain vanhempia korviksia muutaman kuukauden takaa. Lasi- ja Swarovskin helmiä, itse väännetyt koukut.


Näissä käytin erilaisia kierrätettyjä helmiä, tein toissapäivänä.




Tämä kamaluus on itelle tehty kaikenlaisista jämäkappaleista, ei mitään erityistä ideaa, tahdoin vaan jotain hauskan helisevää.



Tässä nuoteista valmistettuja paperihelmiä, rannekoru myös. Täytyy pian tilata uusia koruvermeitä, alkaa olla jotenkin tylsiä nämä.


Tahtoisin päästä taas kieputtamaan kaikki linkitkin itse, kuten tässä. Siinä on hommaa, mut mä tykkään tehdä sitä ja lopputulos on kauniimpi.


Mun 6-vuotias hoitolapsi löysi sievän pienen sulan ja antoi mulle (tietää että keräilen niitä) ja tein siitä itselleni riipuksen.



Katotaan kuinka rauhassa saan olla kissoilta. Ne raivaa helposti tiensä mun taidetarvikkeisiin jos seassa on sulkia. Usein siivouspäivinä löysin sängyn alle tai muuhun jemmapaikkaan raahattuja, puolituhottuja sulkia, kunnes älysin alkaa piilottaa niitä noilta ketuilta.

Hautausmaat on hyviä sulkapaikkoja, kerään usein naakkojen ja varisten sulkia talteen. Tarjosi Helsingin ydinkeskustakin yhden apajan taannoin. Kesykyyhky eli pulu makas kadunreunalla verisessä kasassa, sulkia oli levinny ympäriinsä. Mä nolasin puolisoni ja keräsin paperipussiin ne mitkä kehtasin, ja huudahdin "Se ei kuollu turhaan!". Yhdessä vaiheessa tein paljon maalauksia joissa käytin sulkia, nyttemmin en enää niinkään. Tää keräily on silti jäänyt päälle, se on kai eräänlainen fetissi. Sulat on kauniita enkä mä kykene jättämään niitä maahan jos ovat siistejä.

Viimeksi maalasin tämän.



Tällaisen ihastuksen ostin Galleria Karaijasta. Kaulakorun tekijänä on Tarja Rautiainen. Rakastan Tarjan tyyliä ja oon valmis maksamaan tällasesta taidekäsityöstä vähän enemmän tukeakseni muita.

EDIT: Asiavirhe! Se oli muuten sittenkin rakas puolisoni joka osti tämän kyseisen riipuksen minulle. Mä sekoilin omiani, koska tein itsekin ostoksia Karaijassa samalla. Koska taidekäsityön hinta on siellä kohdallaan, jaettiin hieman kuluja. :)


Sopii hyvin luisevan topin kanssa. Oon varmasti tosi ennalta-arvattava, mutta pidän luista ja luurangoista myös.


Tässä muuten vanhempia riipuksia - materiaaleina luuhelmet.





Koska pukeudun mieluiten mustaan aina ja kaikissa tilanteissa, ja yleensä viihdyn peittävissä asusteissa kuin mikäkin hautajaisvieras, nää helteet on aika kamalia just nyt! Korunväkerrys onkin hyvää sisätiloissa tapahtuvaa eskapismia. Taidanpa tilata helmiä ja osia saman tien.

Mukavaa sunnuntaita,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti