sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Työ(painee)n alla

Soimasin taas tänään itseäni jostain himskatin saamattomuudesta. Olin taidetarvikeostoksilta palatessa suoraan sanottuna alakuloinen monta tuntia siksi. Mun on vaikea kestää viivästyksiä omissa tekemisissäni tai antaa anteeksi paria välipäivää. Oon erityisen lahjakas unohtamaan, mitä kaikkea koko ajan teen ja sitten väittämään, että oon turha, laiska, saamaton, mitätön, hyödytön, resurssien tuhlaaja, loinen... ja muuta naurettavaa ja liioiteltua.

Oon kokenu itsesyytöksiä jopa siitä, etten oo ehtinyt päivittää täällä hetkeen. Siihen ei auttanut edes se, että oon joutunu tekemään mm. taideyhdistyksen jäsenlehteä normaalien päivätöideni lisäksi. Ehei - mun pitää ehtiä tekemään kaikkea yhtäaikaa tai oon huono ihminen!

Yritin muuttaa tätä piirrettä itessäni alkuvuodesta koska mua alkoi hyvin vakavasti kyllästyttää, ja aloitin ikäänkuin kirjanpidon kaikesta mitä todella joka päivä teen - tyyliin töitä X tuntia, pohjustin X taulua, siivosin X tuntia, hoidin X työasiaa sähköpostitse, lukemista niin ja niin paljon - voisin sit selata tätä pikku vihkoa näiden itsenihaukkumiskohtausten aikana ja todeta, että ahaa, olenpas mä pöhkö, rauhotunpas vähän ja sitten maailma ja mun pää olis parempia paikkoja elää.


Noh, siinä kävi alle kuukauden jälkeen niin, että mä aloin ottaa paineita tuon raportoinnin kanssa. Lisäpaineita normaalien paineiden päälle. Ja koin syyllisyyttä jos en muistanu kirjata sinne kaikkea, tai aloin kuvitella, että sinne olis sitten aika pirun hyvä saada materiaalia joka hetki! ja niin edelleen. Tyypillistä mulle. Joten mä vaan hylkäsin tuonkin. Ja tässä sitä vieläkin ollaan. Ei auttanu.

Mä koen ääretöntä tarvetta olla joka hetki tuottelias. Niin paljon kuin mä kaikenlaisesta tekemisestä pidänkin, en todellakaan nauti tästä jatkuvasta paineesta, ikään kuin joku ulkopuolinen, näkymätön auktoriteetti valvoisi mua päivin öin ja tökkisi kuumalla neulalla otsaan jokaisesta hetkestä, jona en saa jotain aikaan. Olis kiva tietää, miten tällaisesta tavasta pääsee eroon. Vinkkejä? Miten mä nauttisin tekemisestäni ja aikaansaannoksistani, mutta sallisin itelleni myös toisinaan ihan vaan rötväystä? Ja sallinhan mä, ei se sinänsä ongelma ole, mutta siitä tulee jälkikäteen aivan naurettavan huono omatunto, ja käyn sit monta päivää jotakin kilpajuoksua itteni kanssa, jotta voisin korvata sen kammottavan laiskottelun. Kukaan muu ei oo kutsunut mua laiskaksi tai saamattomaksi, päinvastoin, mä itse kuvittelen koko kuvion ja vaadin iteltäni liikaa. Mä en vaan tiedä miten löytää keskitie tässä asiassa. Tää ei edes sovi mun luonteeseen. En oo pilkuntarkka ihminen, en suunnittele tulevaisuutta koskaan, en edes halua oravanpyörään ja inhoan tehokkuusajattelua ja työnarkomaniaa. Ja oon kyllä lukenu kaikki ne luovuutta käsittelevät kirjat joissa todetaan, että kiire tappaa luovuuden ja että usein luovuus ja inspikset tulee sykäyksittäin ja välissä täytyis kyetä lepäämään riittävästi tai ainakin hyvällä omallatunnolla, ja että monet tuotteliaat ja taiteelliset ihmiset elää kuten tuurijuopot, viikko laiskottelua, viikko työtä, ja se ilmeisesti toimii, kirjailijatkin saa hoitaa työnsä ihan miten tahtovat ilman että joku tulee repimään kirjoitustauolta, joka voi olla puolikin vuotta, takaisin liukuhihnalle ja painaa otsaan leiman LAISKA P*SKA. Ei auttanu.

Tänään sitten tein niin, että nukuin tunnin päikkärit ja sen jälkeen keitin kahvit ja kokosin maalaustarvikkeet esille. Tässäpä nyt sitten tämänhetkisiä tilaus- ja muita töitä. Pahoittelut kuvien laadusta, maalasin joskus klo 20:30-23:30 joten valo oli vähissä.

Ateljee, jota, kröhöm, ei ole.


Tämä on se maalaus johon tulee ovi, jonka alta paistaa valoa.


Lastenhuoneen oven alta paistoi aina valo, muistan sen kulman tarkasti. Onneks en tiennyt silloin että sairastuisin teini-iässä krooniseen unettomuuteen ja tuijottelisin yöt läpeensä kaikenlaisia yksityiskohtia huoneissa painaen niitä mieleeni kyllästymiseen saakka... On muuten ihan karseassa vaiheessa tää työ, yök.


Tämä turkoosi myös tulee muuttumaan vielä paaaaljon. Tein kymmenisen vuotta sitten maalauksen ystävälleni, ja nyt se kaipaa samankokoista kaveria vierelleen eri sävyissä. (Näyttääpäs nää kaikki nyt tosi halvoilta Franz Kline -kopioilta)


Nää neljä murrettujen sävyjen pohjaa tulee olemaan sarja. Tuo viides on replika näyttelyssä myydystä työstä, josta sain lisätilauksen tämän blogin kautta.


Huomenna mä aloitan meidän omaan makuuhuoneeseen tulevan suuren maalauksen. Se liittyy Tolkieniin.

Olo? Noh, ei se paljoa parantunut, koska nuo kaikki on kesken edelleen... :D Meen pian sänkyyn ajatellen, että olipa saamaton päivä taas. Voihan elämä mun kanssa. Help me.


2 kommenttia:

  1. Hei Ihana! Paljonhan sait aikaan! Ja hienoja ovat, tietäisitpä vaan kuinka paljon oot mulle inspiraatioksi. ;)

    Alotin myös Done-päiväkirjan ja toistaiseksi sujuu hyvin, vaikka takaraivossa kummittelee sama ahdistus kun sulla. Yritän pysyä vahvana. Joka aamu mietin, miten tekisin päivästä parhaan - tai ainakin paremman kuin eilisestä - ja sit "suoritan" parhaani mukaan. Joskus onnistun, joskus en. Illalla summa summarun, jos meni persiilleen on pakko yrittää antaa itselleen anteeksi ja parantaa juoksua seuraavana päivä. Oo hellä itsellesi. :)

    SÄ OOT HYVÄ JUST TOMMOSENA. <3

    Iltapäivän nojatuolipsykologiat tarjoaa
    Nina

    ps. 1, 2, 3.. eiku valkoinen, keltainen, vihreä.. ;)

    VastaaPoista
  2. Kuules Toinen Ihana! Oo varuillasi tuon Donen kanssa... On ihan liian helppoa alkaa elää elämäänsä ja tehdä tekemisiänsä etu- tai jälkikäteen se vihko messissä, ja sitten romahtaa kaiken sen paineen alla. :D D: Mä oon edelleen reissussa etsimässä keinoa olla tehokas mutta armollinen, keinoa joka olis tasapainoinen ja rakentava. Ehkä vastaus saapuu myöhemmin mahdollisen yrittäjyyden myötä, kun on pakko alkaa tosissaan hinnoitella tuntipalkkaa ja määrittää omaa työaikaa, laittaa asiat tärkeysjärkkään... Yks mun ystävä heitti ihan hyvän pointin joskus: ehkä mä nautin vaikkapa maalaamisesta niin paljon, tai se on niin luontaista, etten osaa mieltää sitä työksi, ja siks mulla on tää ristiriita.

    VastaaPoista