torstai 16. toukokuuta 2013

Maalauksia & magnetismia

Deadlinet luovissa asioissa on hyväksi. Vaikka ne tarkoittais viimeisen illan paniikkirastia, ne tulee täytetyksi. Koska oon niin kiireinen ja melkein koko ajan jonkinlaisissa tuotantovaikeuksissa, deadlinet ajaa ohi muista sopimuksista. Esimerkiksi tilaustyöt joille ei oo sovittu mitään aikarajaa, valmistuu vähän kerrallaan ja hitaasti, koska on niin paljon kaikkea muuta pakollisempaa joka täyttää kalenterin, ja sitä kaikkea tulee joka hetki lisää. Hävettää sellaisten tilausten venyminen mutta niin se menee. Maalaaminen ei muutenkaan noudata ihan perinteistä nine-to-five -rakennetta, etenkään mun tapauksessa, kun en yleensä yhtään tiedä mihin päädyn, eli kolmen tunnin sessio voi johtaa katastrofiin ja turhautumiseen, tai sitten oon onnekkaampi ja oonkin jo kahdessa tunnissa perillä. Se että varaan  jollekin päivälle maalausaikaa ei takaa, että mitään valmista syntyy, mitään mun omaa abstraktia esimerkiksi. Tätä on vähän hankala selittää. Maalaaminen maalaamisen vuoksi vaatii tiettyä mielentilaa ja varsin paljon aikaa. Mutta annapa mulle selkeä tehtävä ja jättöpäivä ja revin selkänahastani ja vaikka vähän jalkapohjistani voiman ja ajan tehdä valmista keinolla millä hyvänsä.

Mä pikkusen yllätin itseäni kuluneen viikon sisällä, koska uusia töitä ilmaantui useampikin valmis. HUONE ett RUM viettää torstaista lauantaihin puutarhapäiviä ja mä ajattelin, että jotakin siihen liittyvää voisin tehdä, ja noh, siitä kirjoitettiin lehtijuttu joten sain deadlineni samalla. Silti mulla oli hyvä fiilis maalata, ja maalasinkin paljon enemmän kuin alunperin suunnittelin. Äsken valmistui nämä kaikki joita viime postauksessakin vilautin.

Black Cherries - inspiksen sain puutarhapäivillä myytävistä mustista kirsikkatomaateista.


Päätin jättää nämä tyypit kasvottomiksi, koska idea selviää muutenkin. Tämän nimi on tekohauskasti Mr. Jack Daw.


Ja tämän sitten Mr. Crow.


Näille kukka-aiheille kehitän nimet huomenna. Ehkä edesmennyt ruusutarhurimummoni vierailee unissa ja keksii. Mä vähän pelkään että mut erottaa kukka-akvarellistista enää se vesiväri... Miten tää tähän meni sitten kuitenkin?? Mä rakastan ruusuja ja luontoa ja puutarhoja enkä mä tahdo taiteeni kautta kertoa mitään piiloviestejä vaan yritän toimia asettelun ja estetiikan keinoin, mutta olisin luultavasti tyrskähtänyt välinpitämättömästi jos joku oraakkeli olis sanonut pari vuotta sitten, että vuonna 2013 maalaan enimmäkseen kukkia.



Tän nimeksi laitoin jo Into My Garden.


Koitan pitää huolen että jos teen esittävää taidetta, en lähde piperrykseen. Se on ehkä ollu viimeisten parin vuoden tärkein oppitunti, sopiva suurpiirteisyys on se suunta johon kuvataiteilijana oon aina ollut menossa ja jota oon eniten ihaillut muissa tekijöissä, mutta johon oon käytännössä koittanut kouluttaa itseäni kunnolla vasta vähän aikaa. Olisin siinä oikein lahjakas, siinä että tuntitolkulla viimeistelisin jotakin ruusun terälehteä, mutta omaan silmään sopivasti keskeneräinen toimii maalauksissa paremmin. Ja sellasta palautetta oon saanut muiltakin. On kyllä yllättävän vaikeaa lopettaa maalaamista, päättää, että työ on valmis. Et tahdo päästää sitä menemään, pelkäät ettei se oo läheskään täydellinen. Ja silti; täydellisen siitä tekee vasta tulkitsija ja se voi tarkoittaa mitä hyvänsä. Maalaukset on kuin lapsia - niitä ei voi lopulta hallita eikä omistaa kuitenkaan vaikka kuinka tekis mieli pitää niitä omina ansioinaan. Niiden täytyy antaa mennä. Ja mä oon huomannut että mitä enemmän jättää tilaa, sitä laajempi tulkinnanvara jää. Toki yksityiskohtaisestakin teoksesta välittyy jokaiselle oma versionsa ja tunnelmansa, mutta jos mietin taiteellisia pyrkimyksiäni, se ei oo mun juttu. Perfektionistista piperryshalua voin toteuttaa vaikka muotokuvia piirtäessä.




Toisaalta siitäkin oli hauskaa oppia pois piirtämällä eläviä malleja, silloinhan aikaa tuhertaa on rajallisesti. Mä välillä tarviin lomaa itseltäni.

Nuorempana mietin sellasta bisnesideaa, että en antais koskaan millekään työlle nimeä, vaan nimen antaisi se, joka taulun ostaa koska haluaa sen itselleen ja näkee siinä mitä näkee ja siitä tulisi ristiäisten myötä vielä henkilökohtaisempi tapahtuma, enkä tahtonut ahtauttaa näkemyksiä missään määrin. Mutta sitten se 'Nimetön', 'Nimetön' ja 'Nimetön' -touhu alkoi stressata näyttelyihin osallistuessa. Ja mä huomaan toisinaan itsekin täysivaltaisen tulkinnan kehittelyn työlääksi, sen että vastuu on yksin katsojalla. On helpompi lähteä jostain liikkeelle, saada assosiaatioita. Nyttemmin oon luovinut jossakin nimettömyyden ja nimeämisen välimaastossa. Töiden nimet on välillä vähän kryptisiä, mutta oon huomannut että niistä huolimatta ihmiset tekee omat tulkintansa vaikka paljastaisin keskustellessani mikä mun sanaleikin tai muun taustalla piilee.

Sain mä jotain muutakin valmiiksi tänään... uusia jääkaappimagneetteja. Oon hirveä ihminen ja tuhoan vanhoja lehtiä ja kirjoja! Tässä nää on vielä ilman magneettikiinnityksiä. Laatat tein askartelusavesta. Onneks tahdon rosoista jälkeä niin ei oo niin justiinsa nuo reunat tai massan kuivuessa tapahtuva käpristyminen.


Tämä on vanhempaa tuotantoa, uusiokäytin niitä samoja pinkopohjan kiristyskiiloja joista tein taannoin lasinalusia.


Näiden takana on samainen askartelusavi jonka törkeästi risteytin leimasimien kanssa. HUONE ett RUMissa meillä on kaksi ihanaa peltikaappia jotka soveltuu magneeteille hyvin. 


Yritin, yritin tehdä suomeksi jotain vastaavaa, enkä kyennyt. Leimasin 'KOTI' ja muovailin saven uudestaan, tuntui vaan niin väärältä ja typerältä...


Nämä on vanhoja magneetintekeleitä, tein joskus 40kpl joista ei oo enää jäljellä kuin kaksi - värjäsin suolataikinaa ja muotoilin siitä riimuja ja muita muinaisia kivimäisiä asioita. Nuo kivikasvot myytiin ensimmäisinä loppuun.


Ja taas kello tulee kaksi yöllä. Tähän tää aina menee, eikä asiaa helpota mun muutoinkin yökyöpeliyyteen taipuvainen rytmini. Tästä päivästä tosin jäi kerrankin hyvä olo - tein tarpeeksi, en liikaa enkä liian vähän, hoidin kaiken minkä lupasin, nautin tekemisistäni - ansaitsin siis noin puolet olemassaolostani. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti