perjantai 26. huhtikuuta 2013

Puutavaraa osa IV

Asiat täytyy saattaa loppuun! Vaikka ideointi ja unelmointi ja inspikset on kerrassaan miellyttäviä hetkellisiä olotiloja, eikä ilman niitä mitään koskaan syntyiskään, paras tunne tulee silti siitä, kun jokin tekele on saavuttanut kuvion idea-suunnitelma-toteutus päätepisteen, eli kohdan 'valmis'. Tai 'osittain valmis, odottaa jatkosuunnitelmaa jos sellainen mahdollisesti ilmaantuu', sekin on ihan hauska vaihtoehto. Mutta kunhan ne alotetut hommat valloittaa sen alkuperäissuunnitelman etapin, ja sopii käyttötarkotukseensa, siinä saa jo omatuntonsa aika pitkälti puhtaaksi. Kokoaikaisen ideoijan omatunto on jatkuvasti aika töhnäinen. On niin paljon meneillään - kaikkea kesken kaiken aikaa. Ja keskeneräisyydet ei jätä rauhaan.

Mutta mä palaan nyt muutamaan aiempaan projektiin.

Lasinalusia on syntynyt lisää. Sain aikaan jopa yhden muita isomman, mutta kärsivällisyys ei tällä kertaa riittäny jättikokoon. Pitää vielä miettiä miten sen toteutan näillä käytettävissä olevilla muodoilla. Haastavinta on saada koottua yksi suuri levy ilman rakoja. Ehkä mä nakitan fiksun mieheni suunnittelutyöhön tän tetriksen kanssa. Itsehän olen tehtävän edessä yhtä tyhmä ja laiska kuin lasinaluseksi pakotettu pinkopohjatilke. Jotenkin naiivisti kuvittelen, että näihin tällasiin on olemassa jotain valmiita matemaattisia kaavoja ja lainalaisuuksia. Syötät ohjelmaan tietyt muuttujat ja kaava kokoontuu parissa sekunnissa, joten ei muuta kuin liimaamaan. Tässä kuitenkin nämä lasinalaisuudet.



Sävyerot kummastutti - valmistusvaiheessa nämä mun uudemmat vaikutti tosi mustilta, mutta näemmä luonnonvalo oli sitä mieltä, että alkuperäiset niitä mustia oli.


Eipä kyllä haittaa yhtään, päinvastoin. Mä pidän epäsäännöllisyydestä tällasissa asioissa.



Silloin taannoin ostin pari kylttipohjaa. Maalasin ja hioin ne vintagevalkoisiksi.


Naulaan näihin vielä ketjukiinnitykset (ketju on parhaillaan ruostumassa), mutta mietin huvittuneena, että kenenköhän huumorintaju huitoo edes suunnilleen samassa ilmansuunnassa kuin mun, vai käykö niin, että tämä älyllisen huumorin riemuvoitto päätyykin ihan vaan mun omalle seinälle...


Parina viime päivänä mä oon tuunannut kahta laudanpätkää. Peitin koloja ja oksakohtia maalarinteipillä ja maalasin ensin valkoisella pari kerrosta koko alueelle. Näkyvät teipit oli vaan plussaa.


Ja taas pääsi kukkimaan mun huumorinkukat. Keksin lennossa jotakin epätyypillistä, pelkkä 'WELCOME' tai joku 'HOME SWEET HOME' tuntui ihan liian pliisuilta. Ja varmaan liian helpoilta; näitä kirjaimia oli tosi vaikea löytää. Asiakkaat varmaan kuvitteli että laadin lunnasvaatimuksia kun leikkasin ja liimasin.




Siinäpä kai viime päivien saldot. Kiireestä ei oo ollu pulaa. Tässä seuraavat keskeneräiset uhrit, saanko esitellä.

Valmiita pieniä salpakirstuja. Ehkäpä korurasioiksi taipuvat he.

The Light Under My Door
- täysin keskeneräinen, mutta idea lopusta selkeä

Tässäpä vielä yksi puutavara, joka ilmestyi kotiin viikko sitten. Mulla on puufetissi ja tää oli nätti kuin mikä, joten käytettiin yksi alennuskuponki tämän adoptointiin.



Luomisiin,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti