keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Puutavaraa osa I


Materiaali jonka parissa mä oon tainnut viettää eniten aikaa lähimenneisyydessä on puu. Uutta kotia sisustaessa on tullut tuunattua kaikenlaista talouspaperitelineestä lasinalusiin. Niistä tuonnempana, kunhan saan otettua hyviä kuvia. Jotenkin pakko aina tunkea kätensä kaikkeen. Melkein jokainen puinen esine saa nykyään maistaa mustaa tai valkoista maalia ja hiekkapaperin tai vasaran helliä suudelmia, ellei kyseessä oo jo oikeasti vanha tavara.

Viime viikolla muutin viimeiset kamani edellisestä asunnosta nykyiseen, ja löysin kellarista laatikon, jonka kannessa luki 'koriste-esineitä ja muistoja'. Melkein kaikki muu lähti Sortti-asemalle, paitsi pieni puinen kirstu, jossa on samettinen sisus. Ostin pikkuarkun 12-vuotiaana viipurilaisesta kauppahallista 5000 ruplalla (muistan edelleen elävästi kauppahallin kuluneen puulattian, ihmistungoksen ja valtavan, kärpästen ympäröivän sianpään joka retkotti pöydällä sellaisenaan ilman alustaa). Oon rakkaan mummoni kuoleman jälkeen säilyttänyt arkun sisässä hautajaiskimpusta irroitettua ruusua ja mummolta saamaani kultakelloa. En oo kuitenkaan halunnut pitää sitä missään esillä, sillä se oli alunperin aika ruma... Suunnilleen tätä tyyliä:


...hui kauhistus (jos joku tahtoo tietää, mikä ei ainakaan miellytä mun omaa silmää). Mä otinkin minikirstun käsittelyyn ja tyylittelin omannäköiseksi. Hioin ensin entisen lakkapinnan pois ja maalasin tummanruskeaksi. Liimasin kanteen vanhasta lehdestä revittyjä papereita. Höyläilin kulmista paloja pois terävällä mattoveitsellä, hioin karkealla hiekkapaperilla lisää naarmuja pintaan ja lakkasin. Sen jälkeen hioin vielä papereiden päältä uudelleen ja viimeistelin niiden reunat vaaleanruskealla tussilla jolloin väri imeytyi parhaiten vain karheisiin kohtiin.


Katsokaa sen kaunista irvistystä! (Onpas meidän arkkupöytä muuten pölyinen...)


Kulmista tuli näkyviin alkuperäistä koristemaalausta. Vaikka mä olen tosi väritön maultani, annoin punaisten pilkkujen nyt tällä kertaa jäädä.


Tuossa yllä kuvassa näkyy toinenkin kannellinen boksi. Kyseessä on kai joltakin eksältä mun tavaroiden joukkoon unohtunut, käsintehty avainkaappi (en nyt keksi muutakaan alkuperää laatikolle), jossa säilytin kuitteja joskus, ja joka myöhemmin toimi kirppiksellä ja vähän muuallakin kassalippaana... Mä maalasin sen ensin siniharmaaksi, mutta nyt uudelleen mustaksi. Nuppi oli mälsän muotoinen, joten kieputin ympärille rautalankaa ja hamppunarua. Päälle liimaa, lakkaa ja maalia, ja nupista tuli mieleisempi.


Sama kaltoinkohtelu kuin pikkuiselle kirstu-pololle: kulmien tuhoamista mattoveitsellä, hiontaa ja jopa vasaralla mukilointia. Tämä on vielä kesken, aion liimata kanteen ja/tai sivuille esimerkiks nuottipaperia. Sisäpuolelle oon kiinnittänyt lisäksi peilin, katsotaan mikä mystisen mustan laatikon lopullinen funktio tulee olemaan.


Vielä loppuun: koska kaikilla naisilla on ulkonäkökomplekseja, mäkin tuunasin omaan meikkipeiliini pienen piristysyrityksen. Käsittely muuten sama kuin ylläolevissa esineissä, paitsi että mukaan liimasin myös rypisteltyä paperia johon leimasin tekstit, ja lopuksi vielä pyyhin kuivalla pensselillä papereiden pintoja niin että rypyt tulivat näkyviksi.


Pitäis vaan muistaa lukeakin tuota affirmaatiota kiireisinä aamuina!




4 kommenttia:

  1. Hienoja entisöintejä tai tuunauksia.. Mielenkiintoinen blogin alku. Tulen uudestaankin lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tere tulemast! Lisää erilaisia tuunauksia paljon tiedossa. :)

      Poista
  2. Toi toisessa kuvassa oleva rasia on niin yli-ihana! Kaikki pienemmät/suuremmat tuon tyyppiset rasiat/laatikot on niin kauniita ja ihastuttavia. Kadehdin hyvällä tavalla kädentaitojasi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiitos! :) Mä oon jäänyt aivan koukkuun laatikoiden kustomointiin...

      Poista