sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Maalauksia & matkalaukku

Työkiireiden vuoksi ei oo ollut paljoa aikaa erityiseen diy-aikaansaantiin, mutta on tässä jotain tehty. Ei varmaan mene viikkoakaan ettei maailmaan ilmesty jotakin itsetehtyä, vaikka olis kuinka holokaustiset olosuhteet...

Tulevana tiistaina mun on oltava ripustamassa ekspressiivisen taiteen ryhmänäyttelyä jossa olen mukana. Tyypillisesti viimetipan ihmisenä elän siis deadlinen hiertymässä tälläkin hetkellä. Jostain ilmaantui inspis ja sottasin useampaa uutta työtä, jopa yhden jättimäisen tyhjän pohjan täysin alusta. Tämä varmaan päätyy HUONE ett RUMin seinälle, ajateltiin vaihtaa siellä mun aiempi suuri maalaus välillä toiselle paikalle.



Kokoa on 120x100cm. Saattaa muuttua vielä paljonkin, tässä nyt ensimmäinen käsittely. En mä koskaan tiedä mihin päädyn, tämänkin alkuperäinen idea oli aivan toinen. Sit aina tapahtuu jokin virhe tai leviäminen tai sotku, ja siitä lähteekin polku ihan muualle ja työ alkaa elää omaa elämäänsä. Tuo rusehtava sävy on muuten peräisin gesson ja kahvin seoksesta.

Nämä kolme uudelleen käsittelyä vanhojen asioiden päälle tulee todennäköisesti Galleria Annan näyttelyyn. Täytyy vaan saada ne valmiiksi, kääk. Voi olla että revin osan sulista kokonaan pois, en tiedä vielä.


Tämä Black Dahliaksi nimeämäni maalaus ylivalottui oudosti, sorry... Annoin akryylin hiukan kuivua ja vein polon kysymättä suihkuun, ihan vaan kun halusin testata millainen tekstuuri jää jäljelle.


Tää tulee olemaan suurin näyttelytöistä, 64x62cm.


Tässä vielä kahden valtavan kokoisen tilaustyön vaiheilua tällä hetkellä:



Vissiin viime viikolla aloitin yhden uuden tuunaushomman. Muutossa löysin kellarista ikivanhan, lapsuudenaikaisen matkalaukun. Tai ehkä se on enemmänkin lunchbox, se on kuitenkin aika pieni, ja omat muistot siitä liittyy nimenomaan junamatkoihin, kerhoon, vanhempien työpaikoille ja eväisiin. Oli historia mikä hyvänsä, alkuperäinen väri on aika kauhea:



Muuten olisinkin heittänyt tän varmaan kaatikselle, mutta sit mietin, että tuostahan sais stailattua mulle tähän päivään sopivan. Sisäpuolella ei oo väliä, mutta ulkopuolesta tulee mustanpuhuva, kuinkas muutenkaan. Maalasin vain keinonahka-alueet.



Metalliset lukko ja kantokahva on ihanan patinoituneet luonnostaan. Kannessa oli kuva kahdesta lastenkirjatyyppisestä koirasta, unohdin valokuvata alkuperäiset. Mä en vielä tiedä mitä kaikkea liimaan tai maalaan tai leimaan kanteen, vedin sen valkoisella osittain. Tuo kellastuneempi pohja olis ollut hieno, mutta ne kuvat ei, ei edes vintagemielessä mun makuun.


Jos mulla riittää pokka ja lopputulos onnistuu, tästä tulee käsilaukku jokapäiväiseen käyttöön. Kooltansa just sellainen, että sinne saisi kalenterin, kirjat ja muut omaisuudet joita nyt raahaan aina liian pienissä kangaskasseissa ympäri maailmaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti