perjantai 15. maaliskuuta 2013

Kehyksiä, öttejä & haaste

Puiset kehykset on yksi mun lempikohteista; ne on jotenkin niin helppoja tuunata. Sisustuksellisessa kuin myös taiteellisessa mielessä kehysten tyylillä saa vaikutettua paljonkin kuvan tai miljöön tunnelmaan. Ja koska musta on kyse, oon viimeisen vuoden ajan tykännyt eniten kuluneista ja rosoisista kehyksistä. Sellaisia tietysti myydään uusiotuotantona suunnilleen joka paikassa tällä hetkellä, mutta mä henkilökohtaisesti en tykkää mistään niin kaavamaisesta. Uniikkia sen olla pitää. Perehdyn myöhemmin tarkemmin patinointimenetelmiin, mutta jaan tässä nyt muutamia samantyylisiä tummasävyisiä kehystuunauksia viime kuukausilta.

Tää kehys oli alunperin hopeansävyinen. Kuvana mun tekemä kortti.


Tässä keskeneräisiä taidetauluja mulle tyypilliseen kollaasitapaan. Kehykset ostin uusina mutta eihän ne olleet yhtään jänniä sellasinaan.


Nämä ovat myynnissä HUONE ett RUM:issa. Samaa tyyliä - haalin kaikkialta vanhoja kirjoja ja lehtiä joista saa materiaalia. Ripustusnarut juuttia ja hamppua.



Tässä vielä yksi nätimmäksi hiottu kehys. Muistan ostaneeni tuon alkuperäisen vastahakoisesti, se oli ainut oikean kokoinen tietylle valokuvalle  mutta aika kamala. Hiili-akryylityö on elävän mallin piirustuksen peruja vuodelta 2009. Kuva HUONE ett RUM.


Nyt on saatu nauttia häikäisevän aurinkoisista päivistä pari viikkoa. Mä olen bongannut putiikilla ja kotona horroksesta havahtuneita ötököitä; koiperhosia ja kärpäsiä. Melkein jo julistan kevään saapuneeksi (sitä haastaa tosin kesken kaiken tyhjästä ilmaantuvat lumimyräkät), joten sen kunniaksi väsäilin eilen ötökkäaiheisia pikkutauluja!


Osa kehyksistä sellaisinaan, osa uudelleen maalattuina & lakattuina. Kuvassa näkyvä miniteline on taidetarvikeliikkeestä ja minun yllättäen mustaksi muuttama.


Vähän kasvikuntaakin. Käytin erittäin vaaleaa, kosteaa ja paksua tussia, lopputulos olis saanut kuivuttuaan olla vieläkin kellastuneempi... ensi kerralla sitten tummempaa tussia, tai kahvia tai teetä.


Siinä niitä keväänmerkkejä nyt vipeltää kasassa.


Eilen mä tartuin myös yhteen vähän uhkarohkeaan projektiin. Rakas puolisoni kiikutti tuossa joku kerta kotiin uutta elektroniikkaa, tällä kertaa taskukoon tietokoneen Raspberry Pi:n. Mies on oppinut kai mun hamstraus- ja uusiokäyttöelämäntavan, kun sillä on tapana kysyä kaikesta roskiin menevästä: "Teetkö sä kulta näillä jotain?". Ensin mä sanoin Pin laatikosta että hmm, se on muovia, ja hmm, sen sisällä on outoja pidikkeitä, ja sitten hmmm, no voisinhan mä siitä jonkun sormusrasian itselleni tehdä... Hmmm hmmm hmmm. Rasia on noin korttipakan kokoinen.


Ja siis, noh, ihan hemmetin pinkki.


Ai niin, ja muovia. Mitään niin hienoa tästä tuskin saa kuin puisesta tai metallisesta laatikosta, mutta yritetään. Vaikka mustan jälkeen mun salaa seuraavaksi fanittamani väri onkin pinkki, paljastan, että tämä esine menettää entisen ulkonäkönsä täysin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti